Kolumni julkaistiin Hämeen Sanomissa  13.3.2014

Seutuperhe

”Jo oli aikakin”, puuskahdin viime viikon keskiviikkona Wetterin auditoriossa. Silloin olivat ensimmäistä kertaa yhdessä koolla Hattulan, Hämeenlinnan  ja Janakkalan valtuustot. Vuodesta 1993 lähtien olen ollut valtuutettuna ja vasta nyt meidät koottiin yhteen.

Miksi vasta nyt? Mistä se kertoo?  Yksi syy siihen voi olla kuntiemme  erillisestä ja erottavasta politiikan teosta, joka on ollut vallitseva toimintatapa  menneinä vuosikymmeninä. Silloin viereistä kuntaa ei ole koettu yhteistyötoveriksi vaan kilpailijaksi.  Tilannetta ei ole mitenkään helpottanut se mentaliteetti, joka viime vuosikymmenellä on vallinnut täällä Hämeessä.  Koin, että  Hämeenlinnassa jotkut päättäjät toimivat kuin isojen tilojen isännät konsanaan ja ”näyttivät kaapin paikkaa” Hattulan  ja Janakkalan päättäjille ja virkamiehille.

Vuorovaikutusta se ei ollut. Siitä puuttui  ymmärrys  diplomatiasta ja demokratiasta sekä viisasta nöyryyttä.  Nyt rohkenen sanoa, että  onneksi tuo aika on ohitse. Ymmärrän hyvin, että joillekin siitä ajasta on jäänyt ikäviä arpia ja mielikuvia, jotka vaikuttavat vielä suhtautumiseen naapurikuntaan.

Vuonna  2009 kääntyi uusi lehti Kanta-Hämeessä, kun yhdessä kuuden kunnan kanssa menimme avioon ja laitoimme  hynttyyt yhteen.  Se on ollut mielenkiintoista , tärkeää ja  oleellista koko seudun kehittämisen kannalta.  Me Vihreät olemme pitäneet kehitystä hyödyllisenä ja tarpeellisena vaikka kunnallisvaaleissa meille on ”tullut takkiin” kuntaliitoksen jälkeen.

Uusi yhteisö, joka koostuu  erilaisista kirkonkylistä ja taajamista on ilmeikäs ja monipuolinen. Syntynyt uusi Hämeenlinna on nyt muotoutunut  kokonaisuudeksi.  Ainakin minä olen oppinut katsomaan ja tutustumaan lähiseutuumme aivan uudella tavalla.

Mitä seutuperhe voisi olla?  Ainakin läheistä yhteistyötä, monipuolista vuorovaikutusta ja kimpassa olemista, yhtä hämäläistä perhettä vaihtoehtona metropolialueen suuruuden rinnalla. Sen eteen on tehtävä työtä, perheen on pidettävä yhtä.

Konkreettisesti se on kohtaamista ja tutustumista. Vaikka kuinka elämme it-aikaa, jossa asioita hoidetaan yhä enemmän tietoliikenneyhteyksien varassa, ei mihinkään ole hävinnyt se vaikutus ja voima, joka on kasvotusten kohtaamisesta. Onneksi olemme vielä niin inhimillisiä ja primitiivisiä, että jotain oleellista tapahtuu kohtaamisessa. Siinä rakentuu luottamus.  Kasvotusten tavatessa, kuunnellen ja keskustellen ennakkoluulot vähenevät  ja näkökulmat avautuvat, ymmärrys kasvaa.

Hattulan ja Janakkalan kanssa meillä on ollut tätä kaikkien kohtaamista liian vähän. Ei riitä, että johtajat tapaavat.  Silloin, kun pieni porukka kohtaa, ovat kaikki hieman varuillaan ja valtuustot kokonaisuutena tuntevat itsensä ulkopuolisiksi eivätkä osallisiksi. Mutta silloin, kun valtuustot tapaavat toisensa on olemassa edellytys uuden tason yhteisyyden tunteelle. Jokainen valtuutettu voi muodostaa oman arvionsa tilanteesta,  osallistua yhteiseen keskusteluun,  punnita ja pohtia omia ennakkoasenteitaan ja käsityksiään. Siitä se lähtee.

Yhteisyys on voimavara ja vahvuus. Metropolialueen kyljessä meille on mahdollisuus kukoistukseen yhteisen seudullinen elinkeinopolitiikan avulla. Se on viimeistään nyt välttämätöntä. Asiallista ja tarpeellista on analysoida kuntiemme vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvistaa toinen toistamme, ei kampittaa ja kirota.

Jokaisen meistä tulisi myös katsoa omaa käytöstämme ja pohtia omia motiivejamme.  Politiikassa on tavallista myös se, että jotkut voivat käyttää hyväksi eripuraisuutta ja havitella omaa valtaa ja asemansa säilymistä.  Elämässähän on usein kyse vain vallankäytöstä, etenkin politiikassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sen tunnustaminen ja tunnistaminen on selkiyttävää ja vaatii rehellisyyttä.

Olisiko aika 2010-luvulla ymmärtää , että ne yhteisöt ja toimijat, jotka haluavat pitää kynsin ja hampain kiinni omasta vallastaan, ovat jääneet menneille vuosikymmenille. Ajat ovat muuttuneet, nyt on kansalaisyhteiskunnan ja laajan demokratian aika. Se tosin ei ole itsestään selvää eikä saavutettu etu – sitä on vaalittava. On oltava tarkkana myös meidän poliitikkojen suhteen, mitä me haluamme ja millaista yhteiskuntaa haluamme.  Kansalaisyhteiskunnan ja laajan demokratian yhteisössä, olemme vahvempia ja meillä on mahdollisuuksia suurempiin ja rikkaampiin hankkeisiin ja tekoihin, kun ei tarvitse toisia kyräillä vaan kannustaa ja edistää hyvää.

Meille Vihreille päätöksenteossa kaikilla tasoilla on keskeistä ympäristön ja tulevien sukupolvien kunnioittaminen ja huomioiminen.  Varmaa on, että ne kärsivät aina siitä, jos lyhytnäköiset ja itsekkäät päätökset ohjaavat päätöksentekoa. Demokratiasta tulee vain lumetodellisuutta, jota itsekäs vallantavoittelu ohjaa kulisseissa.

Mukava konkreettinen ele tapahtui heti viime keskiviikon valtuustojen tapaamisen jälkeen. Sosiaalisessa mediassa, somessa, sillä  Hattulan valtuuston jäsen Teija Vekka-Pirhonen perusti Hattula-Hämeenlinna-Janakkala valtuutetut -facebook-sivuston.  Sydämelliset kiitokset siitä!

Useampi valtuutettu eri kunnista toivoi jo keskiviikkona, että valtuustojen yhteiskokouksista tulisi säännöllinen tapa. Se ilahdutti.  Tuntuu siltä, että yhteistyömme on ottanut suuren ja merkittävän askeleen. Lähdetään kulkemaan sitä ennakkoluulottomasti, arvostavasti ja inhimillisesti eteenpäin pienin, luottamusta herättävin ja kunnioittavin askelin.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto

valtuustoryhmän pj. ( vihr.)