Kolumni Hämeen Sanomissa, 25.9.2014

Tulevaisuuspuolue

” Ihastuttaa, vihastuttaa” –  slogan  taitaa sopia myös meihin vihreisiin hyvin. Emme jätä kylmäksi montakaan  ihmistä, ainakaan nyt.  Olen ylpeä puolueestani ja siitä, miten on toimittu Fennovoiman ydinvoimala-hakemuksen johdosta. Tämän prosessin yhteydessä  puheenjohtajamme Ville Niinistö on oikeutetusti korostanut, että me olemme tulevaisuuspuolue ja sen mukaan toimimme nytkin.

Mitä tulevaisuuspuolue sitten tarkoittaa?  Olemme täällä  tottuneet siihen, että tulevaisuus on aina parempaa kuin menneisyys ja   kaikki on paremmin kuin ennen. Mutta onko kaikilta osin enää niin?  Oleellista on kysyä,  millä mittareilla   mitattuna kaikki olisi paremmin kuin ennen?  Elämämme ei ole fyysisesti enää niin kuormittavaa kuin aikaisemmin.  Materiaalisesti  ja kulutuksen määrällä olemme  olleet korkeammalla tasolla kuin aikaisemmat sukupolvet.  Mittaako se millään tavalla elämän paremmuutta?  Onko käynyt aivan päinvastaisesti, että se uhkaa tulevien sukupolvien elämän edellytyksiä? On  aika myöntää, että  olemme nyt perimmäisten kysymysten äärellä. Ympäristökysymykset ovat polttavia ja ilmastonmuutos vaatii nykyistä merkittävämpiä toimia. Niitä on viimeksi tällä viikolla käsitelty New Yorkissa, YK:n kokouksessa.

Kulutuksen on nojattava materiaalien kierrätykseen ja  kohtuullisuuteen. Kansantaloutemme tarvitsee toki kasvua mutta ratkaisevaa on se, millaista kasvu on. Ekotehokkuuteen tähtäävät teknologiset keksinnöt ja innovaatiot ovat ratkaisevassa asemassa. Sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla  ekologisesti vastuullinen toiminta on välttämätöntä. Mielenkiintoisella tavalla minusta tuntuu, että   kohtuuden aika on tullut meitä vastaan.  Useat ihmiset ovat sen havainneet ja kokeneet omassa elämässäänkin. Myönnettävä toki on, että  useimmille meistä  se on tullut pakon edessä: työttömyyden tai muulla tavoin  tulojen romahdettua.

Onko mitään valoisaa tulevaisuudessa silloin, kun jokin pohja pettää?

Kun olemme tottuneet saavutettuihin etuihin ja tiettyyn elämäntapaan, uusi tilanne ravistelee perusturvallisuuttamme.  Kipeä mutta välttämätön kysymys on:  olemmeko yhden kortin varassa sekä yksilö että yhteisötasolla?  Mikä on murrosvaiheessa olennaista? Millaista tulevaisuutta rakennamme uudessa tilanteessa? Aika mennyt ei kuitenkaan palaa ja virheistä tulisi ottaa opiksi. Se on vastuullisuutta ja viisautta. Monta asiaa joudutaan arvioimaan uudelleen. Sen piiriin kuuluu niin yksilötasolla elämisen ratkaisut kuin yhteiskunnallisella tasolla mm.  energia-  ja  talouspolitiikka.

Me vihreät olemme vastustaneet aina ja johdonmukaisesti ydinvoimaa. Olemme esittäneet vaihtoehtoisia ja vastuullisia ratkaisuja energiantarpeeseen alusta alkaen. Niitä ovat uusiutuvat energialähteet , energiatehokkuuden lisääminen ja energian säästö. Ties kuinka monennen kerran joudumme korostamaan ja kertomaan, että tämä ei tarkoita  paluuta tuohikulttuuriin tai kivikaudelle, ei onnettomia ihmispoloisia, jotka eivät saa nauttia lämmöstä tai edistyksestä. Vaan se tarkoittaa määrätietoista panostusta kotimaisiin, uusiutuviin, työllistäviin,hajautettuihin energiaratkaisuihin ympäri maatamme. Tämä kotimaisen uusiutuvan ja energiatehokkuuden lisääminen toisi työtä Suomeen, edistäisi teollisuutta ja lisäisi vientinäkymiämme. Kaikki tämä samalla, kun se tuottaisi energiaa nopeasti ja luotettavasti. Haluamme valjastaa muun muuassa auringon, tuulen ja biomassan kestävästi viemään Suomen koko maailman energiamurroksen menestyjäksi.

Nämä ratkaisumme  eivät jätä 200 000 vuodeksi tappavaa, säteilevää jätettä perinnöksi tuleville sukupolville, eivät ole kriisitilanteessa turvallisuusriski eivätkä pahenna ilmaston lämpenemistä. Mitä vielä täytyy tapahtua, että hyväksyttäisiin se tosiasia, että ydinenergiaa ei enää kannata rakentaa?  Olen niin hämmästynyt ja ihmeissäni, että ne tahot, jotka sekä 2002 että 2010 perustelivat eduskunnassa lisäydinvoimaa Venäjän energiariippuvuuden vähentämisellä, ovat nyt antamassa venäläiselle valtionyhtiölle Rosatomille oikeuden tulla merkittävällä omistusosuudella maamme energiasektorin  sisälle. Rosatom on vielä kaiken lisäksi sekä ydinvoima-  että ydinasetoimija ja suoraan Venäjän presidentin Putinin alaisuudessa toimiva taho. Tulevaisuuspuolue Vihreät  ei halua antaa jalansijaa venäläiselle omistukselle maamme energia-alalla. Ratkaisu on strategisesti erittäin merkittävä.  Jossain olettaisi olevan rajan, jopa ydinvoimaa kannattavilla.

Tulevaisuuspuolue en on  uskallettava nostaa tärkeimmäksi periaatteeksi varovaisuus-periaatteen. Se on vastuullisuutta ja  kaikkein oleellisinta sekä ihmisten että ympäristön kannalta. Se merkitsee sitä, että ihminen ja yhteiskunta  elää mittasuhteiltaan hallittavissa olevissa tilanteissa eikä ota  ylimitoitettuja riskejä.

Haastan jokaista pohtimaan: millainen puolue on tulevaisuuspuolue ja millä kriteereillä? Me vihreät tarjoamme oman, kestävän ja elämää kunnioittavan vaihtoehdon.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto

valtuustoryhmän pj. ( vihr)