Kolumni Hämeen Sanomissa 15.1.2015
Pekka Haavisto puhui jouluaattona Turussa. Kuuntelin sitä maalla radiosta joulurauhan julistamisen jälkeen. Puhe kosketti minua ja moni asia siitä jäi sydämeeni. Erityisesti tämä: ”Maailman huolten keskellä jokainen kysyy, mikä on yksilön vastuu? Vai onko jo aika ilmoittautua Nooan arkin matkustajaluetteloon?
Olen ajatellut usein ”silminnäkijän vastuuta”. Näemme jonkun makaavan kadulla, menemme paikalle ja katsomme miten voimme auttaa. Maailma on nyt meidän katumme, se tulee kotiimme kaikilla kanavilla. Silminnäkijän vastuumme on laajentunut maapallon kokoiseksi. Näemme ympäristötuhoa, väkivaltaisuuksia ja ihmisarvon loukkauksia ympärillämme”.
Tämän äärellä olemme olleet viimeisen viikon aikana, Pariisin järkyttävän terroriteon jälkeen. Olemme kasvokkain hyvin vastakkaisten tunteiden ja valintojen kanssa. Silminnäkijä on vastuussa sekä siitä, ettei anna sananvapauden antautua terroristien aseiden edessä, eikä lähde syyttämään islaminuskoisia ihmisiä tästä tuomittavasta teosta.
Vihreille on koko Euroopan tasolla oleellista puolustaa luottamukseen ja vapauteen perustuvaa demokraattista yhteiskuntaa. Luottamusta ei tule horjuttaa puolitotuuksien ja pelottelun keinoin mutta ikävä kyllä, populistit tekevät niin häikäilemättömästi tässä tilanteessa. Heidän kasvunsa nojaa epäluottamuksen, pelon ja ennakkoluulojen vahvistamiseen. Se ei ole koskaan eikä missään olosuhteissa elämää, uskontoja ja lähimmäisen rakkautta arvostavaa toimintaa, ei siis vastuun kantamista. Sillä ei rakenneta hyvää vaan pahaa. Nyt on arvopolitiikan aika. Puolueitten on kerrottava millaisiin arvoihin ja arvovalintoihin ne nojaavat.
Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun eduskuntavaalit ovat reilun kolmen kuukauden päässä. Asian merkitys korostuu , kun aika on niin vaativa. Vaikeuskerroin on suuri, kun sekä kansainvälinen tilanne että talous kärjistyvät. Maassamme julkisen talouden tasapainotus ei onnistu helpoilla ja kivuttomilla keinoilla. Jos joku puolue tai ehdokas tulee lupaamaan vaivattomia ratkaisuja, niin varoituskellojen tulisi soida äänestäjän pääkopassa. Kyllä piraattituotteen erottaa aidosta.
Kaikessa elämässä, niin myös politiikassa, valinnat kertovat arvoista. Esimerkiksi onko ympäristö ja luonto vain reservi, josta ihmiset ja yhteiskunta saavat ottaa voittonsa viimeiseen asti? Saammeko me siirtää taloudellista vastuuta lainaa ottamalla ja siirtämällä lapsillemme sen raskaimman taakan? Näissä poliitikot eroavat toisistaan.
Toisten mielestä vaivattominta on ottaa syntymättömiltä ja rakentaa tulevaisuus lainan varaan. Nämä äänettömät tahot ovat helpointa riistaa , kun taloutta täytyy tasapainotta. Tässä puolueet eroavat toisistaan. Me vihreät valitsemme vastuullisen tulevaisuuden ja puolustamme ympäristöä ja tulevia sukupolvia. Konkreettisesti se tulee ilmi mm.energiapolitiikassa. Tässä olemme selkeästi puolueena valinneet uusiutuvan energian, energian säästöön tähtäävän teknologian kehittämisen ja kotimaisen , hajautetun energiapolitiikan. Me emme halua rakentaa riippuvuutta venäläiseen ydinvoimaan emmekä keskitettyyn sähköntuotantoon.
Silminnäkijältä ei ole voinut jäädä huomaamatta, että kokoomusjohtoisen hallituksen ympäristöpoliittinen linja muuttui selvästi, kun vihreä ympäristöministeri vaihtui kokoomuslaiseen. Se on osoittanut kirkkaasti, että puolueiden välillä on suuret erot ympäristöpolitiikassa. Se on osoittanut, että yhteinen ympäristömme tarvitsee vihreitä puolustajikseen – kenties enemmän kuin koskaan. Valinnoillamme on merkitystä.
Olen hyvin hämmästynyt tiistaina julkistetusta talouspolitiikan asiantuntijaneuvoston esityksestä, että lykkäisimme vaikeita talouspäätöksiä vuosille 2017-18. Tämä kertoo siitä, että tieteentekijät eivät tunne poliittista vastuuta vaan ovat vain talouskasvusta kiinnostuneita, eivät lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta. Ratkaisujen siirtämisestä on nyt tällä hallituskaudella riittävästi ikäviä kokemuksia enkä ymmärrä, miksi samaa linjaa pitäisi jatkaa.
Ratkaisut on tehtävä heti uuden hallituksen alkutaipaleella. Sitä tarvitsee myös Suomen luottoluokituksen säilyminen nykytasolla. Unohtivatkohan talousviisaat sen?
Jokainen meistä on silminnäkijä.
