Keskustelu rasistisista järjestöistä on käynyt kuumana sen jälkeen, kun Turun hovioikeus hylkäsi helmikuussa Poliisihallituksen vaatimuksen määrätä uusnatsijärjestö väliaikaiseen toimintakieltoon.
Moni tulkitsi päätöksen tarkoittavan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnan välillistä hyväksymistä. Tästä ei ollut kyse, vaan lakiteknisistä seikoista: hovioikeuden mukaan väliaikaista toimintakieltoa koskeva pykälä ei koske rekisteröimätöntä yhdistystä. Varsinaista päätöstä siis vasta odotetaan.
Myönteistä tapauksessa kuitenkin on, että monet havahtuivat taas kerran vastustamaan rasismia ja tiedostamaan tällaisten ryhmien toiminnan vaarallisuuden. Rasististen järjestöjen kieltämistä on vaadittu Suomessa jo parin vuosikymmenen ajan, ja keskustelu nousee aina uudelleen pintaan, kun mielenilmauksissa tapahtuu kestämättömiä asioita.
Tällaisten järjestöjen toimintaa voidaan jo nyt rajoittaa yhdistyslain sekä kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevan säännöksen nojalla. Niissä on kuitenkin omat rajoituksensa, ja pykälien soveltamiskynnys on ollut hyvin korkealla.
Kielto on tarpeellinen – jo yksin kansainvälisten velvoitteiden nojalla – mutta ei suinkaan ongelmaton. Ensimmäinen vaikeus on kielletyn määrittelyssä: miten pystytään määrittelemään kattavasti mutta tarkkarajaisesti kielletty järjestö. Toinen ongelma piilee tulkinnassa, pitää vetää rajaa kiellettyjen ja sallittujen järjestöjen välille. Ihmiset saattaisivat tulkita hyväksytyksi toiminnan, jota ei ole onnistuttu kieltämään.
Useimmat rasistiset ryhmittymät eivät rekisteröidy, joten niiden toimintaan puuttuminen ripeästi on oikeudellisesti vaikeaa, kuten ajankohtainen tapaus osoittaa. Tällöin tulisi kriminalisoida myös aktiivinen osallistuminen rekisteröimättömien rasististen yhdistysten toimintaan, samoin kuin niiden rahoittaminen tai avustaminen.
Suuri ongelma on myös mahdollisuus perustaa uusi järjestö lakkautetun tilalle tai avata vaikkapa kotisivut ulkomaiselle palvelimelle ja levittää sitä kautta aineistoa. On vaarana, että lakkautettuun järjestöön kuuluminen saisi kielletyn hedelmän suloista makua ja että kielto lisäisi ryhmän julkisuutta.
Kaikesta huolimatta rasististen järjestöjen kieltäminen on välttämätöntä. Se on yhteiskunnan selkeä viesti sallitun käyttäytymisen rajojen sekä sanan- ja yhdistymisvapauden ylityksestä. Natsijärjestöjen toiminta on mennyt niin pitkälle, että enää ei voida vain vedota vanhoihin pykäliin ja toivoa parasta.
Suuri virhe olisi kuitenkin ajatella, että ongelma ratkaistaan natsijärjestöjen kieltämisellä ja tuomioistuimet hoitavat loput.
Ja nyt päästään paikallistasolle. Rasismia torjutaan parhaiten jokapäiväisessä toiminnassa. Itse kukin – yksilö, työpaikka, yhdistys, kunta – on vastuussa siitä, että ei sorru lietsomaan uhkakuvia eikä kielteistä ilmapiiriä.
Tällaisista toimista mainittakoon esimerkkinä Vihreiden ajama, Tampereen valtuuston helmikuussa tekemä päätös, jonka mukaan kaupungin tiloja ei vuokrata rasistisille järjestöille. Tulkintavaikeuksia ja muita oikeudellisia ongelmia saattaa tietysti ilmetä, mutta kaupungin linjaus on selkeä: Emme halua rasismia Tampereelle.
Todetaan näin myös meillä: emme halua rasismia Hämeenlinnaan!
PS. YK:n rasisminvastaista päivää vietetään keskiviikkona 21. maaliskuuta.
Annele Grönroos-Saikkala
Hämeenlinnan vihreät ry:n hallituksen jäsen