Sateinen juhannus oli juuri oikea aika pysähtyä pohtimaan ensimmäistä vuottani kaupunginhallituksessa. Kevään viimeinen kaupunginhallituksen kokous oli 18. kesäkuuta.

Kaupunginhallituksella on paljon valtaa

Mennyt vuosi kaupunginhallituksessa on ollut tunnelmaltaan miellyttävä ja avoin. Se on tärkeää ja merkityksellistä vastuunkantamisen vuoksi. Tässä kaupunginhallituksessa on hyvä työskennellä.

Yleisenä havaintona työskentelyssä konkretisoituu se, että viime kaudella tehtyjen organisaatiomuutosten jälkeen Hämeenlinnassa kaupunginhallituksella on todella paljon valtaa. Valtaa on siirretty pois kaupunkilaisten vaaleilla suoraan valitsemalta valtuustolta. Se ei ole mielestäni demokratian kannalta hyvä asia.

Palveluverkkoa koskevat päätökset kuuluisivat valtuustolle

Tähän kaupunginvaltuuston ja -hallituksen väliseen vallanjakoon me vihreät puutumme syksyllä, kun kaupungin hallintosääntöä käydään läpi. Silloin esitämme mm. sitä, että päätökset palveluverkosta tehtäisiin valtuustossa. Näin olemme tosin aikaisemminkin esittäneet. Nyt, kun tänä keväänä me 11 jäsentä kaupunginhallituksessa päätimme palveluverkosta, asiantila on kirkastunut monille kaupunkilaisillekin.

Päiväkotien ja koulujen palveluverkosta päättäminen oli yksi vuoden tärkeimmistä päätöksistä. Sivistys- ja hyvinvointilautakunta teki oman päätöksen asiasta 14. maaliskuuta ja me kaupunginhallituksessa teimme sitten lopullisen päätöksen 26. maaliskuuta.

Vihreässä valtuustoryhmässä me työstimme palveluverkkoasiaa yhteisesti pitkään ja systemaattisesti. Tämän prosessin myötä oli selkeä ja hyvä tehdä päätöstä kaupunginhallituksessa, kun olimme yksimielisiä asiasta.

Me vihreät kannatimme eniten ristiriitaa herättäneissä kysymyksissä Lyseon lukion ja Kaurialan lukion jatkamista nykyisissä tiloissaan, Kaurialan yläkoululle uudisrakennusta purettavan Kaurialan koulun paikalle ja Lyseon yläkoulun siirtymistä Verkatehtaalle.

Vihreät pitää ympäristökysymyksiä esillä

Minulla on korostunut kaupunginhallituksessa vastuu ympäristökysymyksistä. Mielestäni meidän tulee Hämeenlinnassa osoittaa päätöksillämme, että ympäristöasiat ovat meille sydämen asia ja haluamme olla edelläkävijöitä alalla. Valitettavasti nyt ei ole niin.

Yritysten ja kaupungin etu olisi, että päätöksemme olisivat luontoa huomioivia ja kaukaa viisaita, kun pohdimme yritystoiminnan reunaehtoja kotikaupungissamme. Ei mikään eikä kukaan saa enää hyvää mainetta ympäristöarvoja vähättelemällä. ”Yritystoiminnan esteiden” sijasta ympäristötietoisuus ja -teot tulisi nähdä vastuullisen, lapsiystävällisen ja ekologisesti viisaan kaupungin tunnusmerkkinä, ei hidasteena eikä yritystoiminnan vaikeuttamisena.

Mielestäni meidän tulee tehdä sellaisia päätöksiä, joissa kannamme vastuuta sekä tulevista sukupolvista että ympäristöstä. Ne molemmat ovat äänettömiä ja meidän päättäjien on annettava niille ääni ja valta.

Otan tämän esille siksi, että olen tämän vuoden aikana kaupunginhallituksessa tehnyt muutosehdotuksia nimenomaan sellaisiin asioihin, joissa on kyse ympäristöstä.

Näitä on ollut Kestopuuteollisuus ry:n ja Kiertokapula Oy:n hanke, jossa kaupunginhallitus antoi lausunnon käsiteltyä puuta polttoaineena käyttävän lämpölaitoksen rakentamista. Esitin, että kaupunki ei puoltaisi laitoksen rakentamista (8.1.2018). Tätä ei tukenut kukaan vaan jäin yksin. Jätin asiaan eriävän mielipiteen.

Liikenneasiat ovat meille vihreille tärkeitä, koska sekä ekologisesti että hyvinvoinnin ja terveyden kannalta kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat keskeisiä. Niitä me haluamme edistää joka tasolla.

Kaupunginhallituksessa 5. maaliskuuta käsittelimme seudullisen joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten yhteistoimintasopimusta. Hämmästyin sopimuksen sisältöä. Siinä ei ollut lainkaan ympäristökriteereitä, ja raha ainoana kriteerinä! Esitin näin:

”Toimintaa kehitetään mm. digitalisaation avulla kustannusten nousun hillitsemiseksi, seudun houkuttelevuuden lisäämiseksi, TERVEYS-, YMPÄRISTÖ- JA ILMASTONÄKÖKOHDAT HUOMIOIDEN.” Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä keskeistä on liikenteen hiilidioksidi – ja pienhiukkaspäästöjen vähentäminen tulevina vuosina. Tästä syystä meidän tulee Hämeenlinnan seudulla siirtyä vähäpäästöisiin linja-autoihin. Niitä ovat esimerkiksi biokaasulla ja sähköllä kulkevat linja-autot. Sopimukseen tulee kirjata siirtymäaika, jolloin linja-autokanta on uudistunut. Samoin sopimukseen tulee kirjata prosentuaalinen päästöjen vähennystavoite vuoteen 2025 mennessä.”

Esitystäni tuki demarit, mutta hävisimme äänestyksen. Tämä puheeni ja muutosesitykseni ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä päätösesitykseen tuli aivan uusi kohta: ”Kaupunginhallitus edellyttää, että yhteistoimintasopimusta täytäntöön pantaessa otetaan huomioon ympäristö- ja ilmastokriteerit”.

Jippii! Siis jotain konkreettista! Seudullisen joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten yhteistoimintasopimukseen tuli nyt ympäristö- ja ilmastokriteerit.

Viimeisenä esimerkkinä luonnon huomioimisesta päätöksenteossa nostan esiin kaava-asian, jossa Natura-arviointi olisi viisasta tehdä ennen asemakaavan hyväksymistä. Kaupunginhallituksen kokouksessa 28. toukokuuta esitin, että ”Ennen asemakaavan nro 2539 hyväksymistä suoritetaan luonnonsuojelulain 10 luvussa edellytetty Natura-arviointi.”

Tätä ei kannattanut kukaan kaupunginhallituksessa. Kun asia päätettiin kaupunginvaltuustossa 11. kesäkuuta, se sai tukea ilahduttavasti yli puoluerajojen, mutta hävisimme kuitenkin äänin 15-36.

Tämän vuoden kaupunginhallituksen kokemuksen jälkeen on kirkastunut se, että puolueiden väleillä on eroja. Vaikka lähes kaikki puolueet puhuvat ainakin vaalien aikaan ilmastonmuutoksesta ja ympäristökysymysten tärkeydestä, se ei näy päätöksenteossa.

Meitä vihreitä tarvitaan ja toimimme sen kannustavan tuen voimalla, joita vuosi sitten kunnallisvaaleissa saimme. Sydämelliset kiitokset vielä – se antaa voimaa!

Nautitaan kesästä, sen tuoksuista, äänistä, valosta ja lämmöstä. Syväähyvää kesää kaikille!

Lämpimästi,
Kirsi Ojansuu-Kaunisto
kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja

PS. Kuvassa olen omenapuun äärellä. ”Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.” Tämä Martti Lutherin sanonta on puhutellut minua jo nuoresta. Se on edelleen elämäni tärkeä ohjenuora.