Andrei Sergejeff on Hämeenlinnan vihreä kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. 

Kolumni on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa ke. 6.3.2019

Vaalikevään saapumisen huomaa siitä, että poliittinen retoriikka puhkeaa kukkimaan jo kauan ennen pajunkissoja. Sanavalinnoilla pyritään nyt vaikuttamaan äänestäjiin. Vaikka olen asianosainen itsekin, paljastan muutaman tempun, miten tämä tehdään.

Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän poliitikkojen puheissa alkavat olla vastakkain ”raha ja arvot”. Tällöin kuulijalle ei luonnollisesti juuri jää valinnanvaraa, kummalla puolella olla. Aika hankala kenenkään on olla rahan puolella arvoja vastaan.

Asia voidaan esittää myös niin, että vastakkain ovat ”realismi” ja ”ideologia”. Tällöin äänestäjän on kiireesti vaihdettava kantaansa, koska kukapa meistä haluaisi ideologisista syistä hylätä realiteetit. Varsinkin, kun me kaikki teemme omasta mielestämme päätöksemme järkiperustein. Ne ovat ne muut, jotka tekevät hölmöjä päätöksiä ideologisista syistä.

Todellisuudessa politiikassa eivät ole vastakkain raha ja arvot, eivätkä ideologia ja realismi. Sen sijaan politiikassa ovat vastakkain arvot ja arvot.

Politiikan ytimessä ovat kysymykset siitä, millaista maailmaa tavoitellaan. Toiselle voi olla itseisarvo, että maaseudulla asutaan, toiselle terveydenhoidon maksuttomuus, kolmannelle yksityisautoilun vapaus. Jotkut arvovalinnat ovat perustavanlaatuisia. Esimerkiksi, onko eriarvoisuus yhteiskunnassa hyväksyttävää, tulisiko eläimillä olla oikeuksia tai onko Suomella globaalia vastuuta. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on valtava arvovalinta, jonka vaikutukset ulottuvat sukupolvien päähän.

Kun erilaisista arvoista tehdään käytännön politiikkaa, vastakkain ovat raha ja raha. Mihin sitä kulloinkin laitetaan ja mistä sitä otetaan pois.

Raha on niukka resurssi, eikä sitä riitä kaikkeen. Tämä niukkuus pakottaa poliitikot laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen arvojensa pohjalta. Kaikkea hyvää ja kaunista on helppo kannattaa vaalipuheissa, mutta vain oikeasti tärkeäksi koetut asiat saavat maksaa, kun taas vähemmän tärkeät eivät. Politiikassa raha tekee todelliset arvot näkyviksi.

Omalla tavallaan tämä on lohdullinen ajatus. Yksikään poliitikko ei voi loputtomasti kätkeä arvojaan sanojen taakse. Viime kädessä raha puhuu.