Kuntien maksamat sakkomaksut pitkäaikaistyöttömyydestä ovat kasvaneet ennätyssuuriksi vuonna 2025. TyöHämeen kunnat, eli Hämeenlinna, Hattula ja Forssan seutu, ovat marraskuun loppuun mennessä maksuvastuussa noin 12,7 miljoonan euron työttömyysmaksuista Kelalle. Maksua kertyy kunnille sitä enemmän, mitä useammilla työttömyysjakso pitkittyy.

Sakkomaksu on siitä huono kannustin, ettei se huomioi kuntien ja alueiden välisiä suuria eroja siinä, miten paljon kunnan omilla työllisyystoimilla voidaan oikeasti vaikuttaa työttömyyden ehkäisyyn. Se on myös huono kannustin kunnille siksi, että kunnat eivät voi juuri vaikuttaa suhdanteisiin tai vaikkapa hallituksen työllisyyspolitiikkaan.

Mutta sakkomaksu on kannustin, siis kannustukaamme.

Sakkomaksu on kannustin, siis kannustukaamme.

Jos toimimme taloustieteen perusoletusten mukaan rationaalisesti, sen pitäisi ohjata meitä tekemään kunnissa sen, mitä tehdä voidaan – vaikka se maksaisi rahaa. Kunhan toimet maksavat vähemmän kuin vältetyt sakkomaksut.

Työttömyysjaksojen lyhentämiseen ei ole hopealuotia ja syyt työttömyyteen ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Mutta tiedämme sen, että esimerkiksi järjestöjen matalan kynnyksen toiminnalla voidaan tukea osatyökykyisen tai mielenterveyskuntoutujan toimintakykyä ja paluuta opintoihin tai työelämään. Samaan aikaan hallitus leikkaa avustuksia kansalaisjärjestöiltä, jotka tätä työtä tekevät.

Hämäläiskunnat voisivat tähän pulmaan tarttua.

Olisiko ensi vuosi se vuosi, jolloin järjestöjen rahoituksesta saadaan vaihteeksi hyviä uutisia? Uskaltaisimmeko päättää lisärahoituksesta järjestöavustuksiin, joilla luodaan todennäköisesti pitkällä tähtäimellä säästöjä kuntatalouteen ja samalla vähennetään inhimillistä kärsimystä? Isompiakin riskejä on kuntapolitiikassa otettu.

Kirjoittajista Laura Lamberg on valtuutettu (vihr.), sivistys- ja hyvinvointilautakunnan jäsen Hämeenlinnasta ja Maija Kranni valtuutettu (vihr.) Forssasta.

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomissa 29.12.2025