31

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomissa 31.8.2015

Mitä historiankirjoihin tullaan kirjoittamaan siitä, mitä tapahtui Euroopan rajoilla 2010-luvulla? Siihen voi edelleen vaikuttaa myös Suomessa. Motto: ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” on toimiva tänäänkin. Maailmamme on monikulttuurinen. Se on ideaalitila ja todellisuus, ei niinkään epätasapainon tila, mihin yleinen keskustelu osin meitä virittää.

En tällä kirjoituksellani pyri kertomaan faktoja rajoilla olevista ihmisistä ja heidän kotimaidensa oloista. Niistä kaikki saamme tietoa, jos se meitä kiinnostaa. Ongelma meillä täällä Suomessa tuntuu olevan enemmän se, että asiat ja ”ne siellä” eivät oikeasti kiinnosta. Toinen ihminen rajojemme ulkopuolella eikä hänen hätänsä kuulu meille. Todistaaksemme tämän jaamme ikivanhoja kaupunkitarinoita ja somelumetta maahanmuuttajien saamista lastenvaunuista ja pakolaisten kultahampaista. Lisäksi olemme saattaneet lukea uutisen terroristijärjestöstä ja sen jälkeen laitamme yhtäläisyysmerkin sen ja yhden uskonnon välille. Uutismediasta näemme vain ne kuvat, joissa on aikuinen mies matkapuhelimen kanssa. Hyvä lukija, olet oikeassa, minäkin kärjistän.

Toivon, että jokainen meistä oppii sanan lähdekritiikki ja sen, mitä se tarkoittaa. Kaikki, mitä sanotaan ja kirjoitetaan, ei ole totta tai sinne päinkään. Useampaa lähdettä, kokemuksen tai tiedonhankinnan kautta asioita tuntevia ja tervettä tunneälyä kannattaa kuunnella ja tehdä ajattelutyötä ihan itse.

Forssa päätti, ettei heille tule turvapaikanhakijoita tyhjään hotelliin. Pidetään siis hotelli mieluummin suljettuna. Tämä on kuva Suomesta, jota en itse haluaisi kirjoitettavan historiaan. Onko tämä sama kansa, joka sai itse hätäapua ja jonka lapsia lähetettiin sotalapsina muualle? Sanot, että se on eri asia. Maailma on erilainen, mutta väitän, että kuolemanpelko sodan ja terrorin keskellä sekä elämänhalu selviytymispäämäärineen ovat pysyneet samoina olotiloina.

Voimme ummistaa silmämme ja kiivetä takaisin puuhun. Eristäydytään ja pidetään omaa kivaa tai kurjaa, miten vaan? Tai ollaan ihmisiksi ja asetutaan toisen ihmisen asemaan. Meidän ihmisyytemme mitataan siinä, että ymmärrämmekö olevamme samassa Välimerellä olevassa veneessä. Ihminen joka, ei tunne empatiaa, on rikki. Mitä terapiaa me tarvitsemme, jotta meistä löytyy lähimmäisenrakkautta ja pääsemme itsekkyytemme rajojen yli?

Airi Raitaranta

Puheenjohtaja

Hämeenlinnan Vihreät