Kirsi Ojansuu-Kaunisto on Hämeenlinnan Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa sunnuntaina 31.1.2016

Tammikuun alussa presidentti Barack Obama puhui siitä, kuinka politiikka on rikki ja miten se korjataan. Samasta aiheesta ovat puhuneet myös suomalaiset vaikuttajat.

Vanhan määritelmän mukaan politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Sen lisäksi se voi olla henkilökohtaiseen tai rakenteelliseen valtaan pyrkimistä tai siinä pysymistä. Voi se olla myös ponnahduslauta uralla eteenpäin tai jonkin ideologisen päämäärän tavoittelua. Politiikalla on monta ulottuvuutta eikä se kaikkialla perustu yleiseen ja yhtäläiseen kansan- ja kansalaisten valtaan.

Maailma on yhä monimutkaisempi ja ratkaisut toisistamme riippuvaisia. Talous on yhä kansainvälisempää: se mitä tapahtuu Venäjällä tai Kiinassa, heijastuukin äkkiä suomalaisen työpaikan kahvihuoneen ilmapiiriin. Tieto leviää verkoissa sekunneissa ja saasteet ylittävät valtioiden rajat ilman tarkastuksia. Yhden maailmankolkan konflikti näkyy ihmisvirtana muualla. Epävarmuus on normaali olotila.

Politiikalta ja sen tekijöiltä odotetaan paljon, joskus aivan liian paljon. Kun olemme kasvua ja taloudellista hyvää tavoitellessamme vapauttaneet kaupan ja toimeliaisuuden esteitä, olemme samalla luovuttaneet myös niiden kontrollia pois. Rajoja on vaikea sulkea, kun taloutta ahdistaa. Veroja ja maksuja on hankalaa lisätä palvelumenojen kattamiseen, kun kilpailukyvystäkin on pidettävä huolta.

Joidenkin mielestä poliitikoille on enää jäänyt vain vastuu ja julkinen sylkykupin rooli. Mutta politiikan ja vallan valinnoilla sekä etenkin arvoilla on edelleen väliä. Se mikä systeemissä rikki, ovat määrätietoisuus, luottamus ja rohkeus tulevaisuuden tekemisessä. Pessimismi, jälkiviisaus ja arvostelu on helpompaa kuin ratkaisujen hakeminen.

Tyytymättömyys ja arvojen tyhjyys johtavat helposti kansanvallan halveksuntaan ja helppoon populismiin. Ilmiö on yleismaailmallinen eikä se ole Suomeakaan kiertänyt, päinvastoin. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset nousivat ”vanhoja” puolueita arvostelemalla ja Euroopan talouskriisiä hyödyntämällä maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Jatkoa seurasi kunnallisvaaleissa vajaat pari vuotta myöhemmin. Eduskuntaan ja valtuustoihin tuli kertarysäyksellä suuri joukko ihmisiä, joiden kokemus yhteistoiminnasta oli hyvin vähäinen. He olivat kylväneet kaunaa muita toimijoita kohtaan ja runsailla lupauksillaan luoneet valtavat odotukset muutoksesta.

Perussuomalaiset ovat puolueena nyt myös korkeimmassa hallitusvastuussa. Mahdottomia lupauksia ei ole – tietenkään – pystytty toteuttamaan. Jäljelle näyttää jääneen vain valta ja näyttävät asemat: juuri se, mistä muita on syytetty. Puolueen toiminta on jo kääntynyt itseäänkin vastaan, mikä näkyy romahtaneina kannatuslukuina. Huolestuttavinta on silti se, että lisääntynyt turvapaikanhakijoiden määrä näyttää tarjoavan populisteille oljenkorren, johon he tarttuvat. Suomen henkinen ilmapiiri on kovaa vauhtia muuttunut vihapuheen ja yhä avoimemman rasismin saastuttamaksi.

Viime päivien uutiset Hämeenlinnan kunnallispolitiikasta kertovat samaa ikävää sanomaa populistien tavasta tehdä paikallispolitiikkaa. Olen toiminut kotikaupunkini valtuustossa vuodesta 1993, enkä muista politiikan koskaan aiemmin olleen niin sekavaa ja rikkinäistä Hämeenlinnassa kuin se nyt on. Suuria häviäjiä ovat paitsi luottamus politiikkaan myös luottamus hämeenlinnalaiseen tapaan toimia.

Olemme monessa suhteessa vedenjakajalla. Kaupungin pitäisi tiivistää ja tehostaa elinkeinopolitiikkaansa, jotta olisimme jatkossakin elinvoimainen asuinseutu. Monipuoliselle, ekologisesti ja taloudellisesti kestävälle ja työllistävälle yritystoiminnalle on totisesti tilausta meilläkin mutta pelkkä hyvä sijaintimme ei riitä. Meidän on osoitettava omalla käyttäytymisellämme arvostusta yritysten riskinottajia ja uusia tulijoita kohtaan.

Hämeenlinnan henki on nyt käännettävä toiseen kurssiin. Rakennetaan tulevaisuudestamme valoisamman ja luottamusta herättävän toiminnan mosaiikki.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto