Kaupungin omistamille metsäalueille Aulangolle, Sairioon ja Hätilään tehdään parhaillaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Luonnonsuojeluyhdistys haluaa siitä ajanmukaisen, ennen kaikkea virkistys- ja retkeilykäytön huomioivan suunnitelman! Mielestämme sellainen suunnitelma on kyllä myös taloudellisesti järkevin, sillä maailmanlaajuisesti luonnonmukaiset ja aidot elämykset sekä perinteet kiinnostavat yhä enemmän – vaikkei seikka Hämeenlinnassa vielä pistäisikään ensimmäiseksi silmään. Tällaisten uusien tuulien eturintamassa kannattaa olla mukana ja kun tuntee ekologiaa, ymmärtää, että se on myös välttämätöntä. Visioin seuraavassa, mitä suunnitelma voisi pitää sisällään Aulangonjärven takana.
Aulangon metsissä on vielä kasvillisuuden perusteella nähtävissä merkkejä siitä, kun torpparien ja mökkien asukkaat ovat muokanneet lähiympäristöjään ja luoneet samalla monimuotoista kasvillisuutta. Metsät ovat olleet laidunnuksen vaikutuksesta avoimia kulkea. Lähteet ovat olleet tärkeitä juomapaikkoja, korvissa on käyty marjassa. Tällaiset ympäristöt – suorastaan (aho)mansikkapaikat – ovat vielä palautettavissa. Raivauksin ja laidunnuksella kulttuurimaisemia saataisiin takaisin. Lampaat ovat parhaita maisemanhoitajia, ja kuuluvat nykyaikaisen maisemanhoidon työkalupakkiin. Janakkalan puolella lampaita on hankittukin tuleviksi kesiksi kulttuurimaisemakohteen hoitoon.
Ihminen on muokannut maisemaa ja samalla kasvillisuutta, mutta maaperä on asettanut sille reunaehdot. Näin muodostuneita erilaisia ympäristöjä kutsutaan nykyään luontotyypeiksi. Erilaiset luontotyypit ovat eri lajien ”koteina” arvokkaita. EU-lainsäädäntö suojelee uhanalaisia luontotyyppejä, mutta ongelmana tuntuu olevan, että niitä ei haluta löytää tai hoitaa oikein. Aulangon käyttö- ja hoitosuunnitelmaluonnoksen lähtökohtana eivät ole olleet uhanalaiset luontotyypit vaan puustoinventointi. Suojeltavia luontotyyppejä on kyllä lisätty KHS:ään jälkeenpäin, mutta miten saada varmuus siitä, että rajaukset on tehty lopulta oikein ja että hoito kohteille on oikeanlaista, jos sitä ei esitetetä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa? Tästä haluamme kyllä tietoa ja keskustelua. Kuinka hyvin Aulangon metsien kasvillisuutta ylipäätään tunnetaan? Eikö alueelta tarvittaisi selvitys kasvillisuudesta ja kasvistosta eikä pelkästään puista? Onhan alue sentään suurelta osin sekä arvokasta kansallista kaupunkipuistoa että Natura-aluetta.
Enää jäljet Aulangon metsissä eivät niinkään ole yksittäisen torpparin tai metsurin vaan nykyaikaisen metsänhoidon: soiden ja korpien kuivattamiseksi on tehty valtaojia ja lähteitä on tuhottu. Onneksi soita ja korpia voidaan ennallistaa ja palauttaa luonnontilaisen oloisiksi ojia tukkimalla. Se olisi tärkeää, ja ennallistamista haluamme suunnitelmaan! Esimerkiksi korpipainanteet olisivat mm. pyille, metsoille ja teerille tärkeitä. Ennallistamistoimia tekemällä palautetaan samalla myös uhanalaisia luontotyyppejä!
Vanhaan, perinteiseen metsänkäyttöön kuului puun ottaminen sieltä, toisen täältä. Metsä oli koko ajan helposti kuljettavan metsän – ei puupellon tai avohakkuun – näköinen. Metsä tuotti arvokasta satoa marjojen ja sienten muodossa. Samantyylinen metsänhoito on saavutettavissa nykyään ns. jatkuvan metsänkasvatuksen keinoin ja pienaukkohakkuin. Sellainen sopii myös Aulangon metsiin. Tasaikäinen ja tasarakenteinen metsä on ehkä koneiden helpointa korjata, mutta asukkaiden ja retkeilijöiden viihtyisyyttä siinä ei ajatella. Jos Aulangon metsiin halutaan kaupunkimme edustavinta metsänhoitoa, uudet metsänkäsittelytavat on syytä ottaa hoitosuunnitelmaan. Käyttösuunnitelmaa taas kaipaan kertomaan, miten Aulangon metsiä hoidetaan käytön näkökulmasta. Esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja luonnonmukaiset metsät olisivat matkailun kilpailuvaltteja talvisten metsälatujen varsilla. Voitaisiinko Aulangon käyttö- ja hoitosuunnitelmaa esitellä meille asukkaille matkailun ja moninaiskäytön näkökulmista? Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan ollaan monessa mielessä menossa huonompaan suuntaan.
Sirpa Rautiainen on yhdyskuntalautakunnan varajäsen, terveyden ja toimintakyvyn lautakunnan jäsen sekä Ekovihreät ry:n hallituksen jäsen. Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomien Sunnuntaidebatissa.