Vihreä valtuustoryhmä
Martti Töttölä

Onko kunnassa enää koskaan mikään hyvin. Tämä kysymys nousi väkisinkin mieleeni, kun taas kuuntelin ihmisten puheita kunnallisvaalikampanjan aikana. Tätä mieltä olivat niin äänestäjät kuin suuri osa ehdokkaista. Nyt kun lukee tilausbudjettikirjaa, niin kyllä sillä rahalla jotain hyvääkin saadaan aikaan ja tehdään.

Harvoin vain huomataan, että kunnan tarjoamien palveluiden tuottamiseen tarvittavan osaamisen taso on muuttunut ja vaatimustaso ei todellakaan ole laskenut. Tämä koskee niin tavallista kunnan työntekijää, virkamiestä kuin meitä valtuutettuja.

Esimerkiksi voin sanoa, että keskimääräinen kaupunginvaltuutettu oli pihalla kuin lintulauta, kun käytiin keskustelua Innoparkin korkojohdannaisista. Tämän valtuustokauden aikana on käsitelty muutama muukin vastaava asia, joka on koetellut meidän valtuutettujen osaamisen rajoja.

En nyt lähde luettelemaan mitä kaikkia hyvää tilausbudjetti lupaa hämeenlinnalaisille, koska se olisi valtava urakka ja kestäisi varmaan tunnin. Kyseessä ovat suuret rahat, joilla tehdään – ja saadaan aikaan – paljon.

Yhden asian me Vihreät haluamme nostaa erikseen esiin ja antaa siitä kiitoksen. Kirjan sivulla kymmenen on lause ”Palvelu- ja hankintastrategia päivitetään, ja määritellään kaupungin ympäristöpoliittiset tavoitteet”. Ympäristöpoliittiset tavoitteet. Kiitos siitä. Vaikka ympäristön kannalta henkilökohtaisesti jännitinkin enemmän USA:n presidentin vaaleja ja siellä Obaman voittoa.

Toinen samanlainen asia on sivun 20 talouden tasapainotusohjelma. Meidän on pakko tasapainottaa Hämeenlinnan talous. Vaikka tässäkin asiassa suurimmat vaikutukset tulevat maailmantaloudesta, olemme itse vastuussa Hämeenlinnan talouden kestävyydestä. Hämeenlinnan ja Suomen talous nousee ja laskee valitettavasti mahtimaiden – kuten USA:n, Kiinan, ja Euroopan suurten maiden – mukana, mutta meillä on myös omia vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Meille vihreille politiikka on olennaisilta osin vastuun kantamista tulevista sukupolvista, lapsista ja nuorista. Kaikki tietävät, että ennaltaehkäisevä toiminta niin perusterveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa kuin peruskoulussa on olennaista tässä työssä.

Hämeenlinnassa on kehitetty viime vuosina hyviä ja toimivia tukipalveluita niin perheille kuin nuorillekin. Tämä työ vaatii kuitenkin lisäresursseja: sosiaalityöntekijöitä on ehdottomasti saatava lisää ja samoin kotiin annettavaa perhetyötä on lisättävä. Perhetyötä, jossa aina keskiössä on lapsi ja hänen tarpeensa. Työn tuloksellisuutta arvioitaessa meillä on esittää huimia lukuja, joilla voimme selkeästi näyttää huostaanottojen tarpeen poistuneen.

Siksi vihreä valtuustoryhmä esittää 200 000€ lisärahaa lasten ja nuorten kasvua tukeviin palveluihin. Ja kuten aina muutosesityksiä tehdessämme, esitämme nytkin vastuullisesti mistä kyseessä olevat rahat otetaan. Konsernipalveluiden kehittämispalveluista 100 000€ ja Eteläranta-hankkeen rahoista 100 000€.

Palaan vielä syksyn kunnallisvaaleihin ja mistä Hämeenlinnassa keskusteltiin. Eniten turuilla ja toreilla puhetta aiheuttivat toriparkki, Engelinranta, koulut, ja vanhusten asema. En kertaakaan kuullut kenenkään kansalaisen puhuvan tilaaja-tuottaja -mallista. Ei äänestäjää kiinnosta, miten rahat ja resurssit muutetaan palveluiksi, kunhan palvelut ovat hyviä. Ainoat, jotka kritisoivat ohjausmallia, olivat ehdokkaat itse – ja usein äänessä olivat pienten ryhmien edustajat.

Me vihreät toivomme, että uusi valtuusto keskittyy kehittämään tilaaja-tuottaja -mallia, eikä nyt vasta neljä vuotta käytössä olleen järjestelmän purkamiseen. Tällä mallilla on saavutettu hyviä rakenneuudistuksia ja säästöjä. Malli haastaa myös meidät poliitikot toimimaan rakentavasti osana johtamisjärjestelmää. Itse olen innostunut tästä mallista, vaikka se ei ole pystynytkään toteuttamaan kaikkia sille asettamiani tavoitteita.

Vuonna 2007, kun Aija Tuimala ja Päivi Raukko esittelivät uuden hienon organisaatiouudistuksen, kuvittelin, että jonain syksynä käymme tilausbudjetin yhteydessä tulikivenkatkuisen keskustelun: tilaako valtuusto elämänlaatulautakunnalta 60% korkeakulttuuria vai onko prosentit viihteen hyväksi. No se oli haave ja unelma, mutta väitän, että ei vanhassa mallissa olisi ollut yhtään sen enempää rahaa jaettavaksi.

Yksi asia on minua vaivannut koko tämän neljä vuotta kestäneen valtuustokauden ajan. Miksi tilaaja-tuottaja -malli ei ole saanut tuulta yhdyskuntalautakunnan alaisessa tuotannossa, kuin nyt vasta aivan kauden lopussa. Kuvittelin aina, että tekniikka on kaikkein helpoin saada tilaaja-tuottaja -malliin.

Meillä oli viikko sitten tässä samassa salissa yhdyskuntalautakunnan seminaari vuoden 2013 palvelusopimuksesta. Kävimme keskustelua siitä, mitä ruohikonleikkuu maksaa. Sitä on kuulemma tuotannon puolesta vaikea hinnoitella. Tätä en käsitä. 70-luvulla vanhempani hinnoittelivat nurmikonleikkuun etupiha 2 mk ja takapiha markan. Etupiha oli isompi ja piti ajaa siistimmin kuin takapiha. Tämä on minusta varhainen tilaaja-tuottaja -mallin sovellutus, eikä hinnoittelun ongelmia ollut.

Näillä sanoilla Vihreä valtuustoryhmä hyväksyy vuoden 2013 tilausbudjetin.