Filosofit ja historioitsijat, huomio, on tapahtunut merkittävä tieteellinen läpimurto: valtiovarainministeriöstä on löytynyt maailman ensimmäinen ideologiasta vapaa ihminen.

Budjettipäällikkö Mika Niemelä kuvaili Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olevansa ideologisesti neutraali. Mutta onko tällaista neutraaliutta edes olemassa?

Ideologia on siitä hankala sana, että se tarkoittaa monia erilaisia asioita. Yksinkertaisimmillaan se viittaa linsseihin, joiden läpi meistä jokainen tulkitsee maailmaa.

Ideologia on myös politiikan teorian käsite: poliittisia ideologioita ovat esimerkiksi liberalismi, sosialismi ja konservatismi. Länsimaiset kapitalistiset yhteiskunnat nojaavat vahvasti muun muassa liberalismin periaatteisiin yksilöiden vapaudesta ja omistusoikeudesta.

Ideologialla voidaan joskus myös tarkoittaa vääristynyttä käsitystä todellisuudesta. Siis sitä, että omat linssit ovat niin sumeat, että ne estävät näkemästä tosiasioita. Tämä on se merkitys, jonka takia ideologiaa käsittääkseni vieroksutaan.

Ideologisuudesta syyttäminen on politiikassa myös retorinen keino. Sen pyrkimyksenä on kyseenalaistaa vastapuolen eetos – henkilön kyky arvioida maailmaa riittävän neutraalisti ollakseen uskottava omassa argumentissaan. Tätä olemme nähneet myös Hämeenlinnan politiikassa.

Kaupunginvaltuusto käsitteli helmikuussa vihreiden ja vasemmiston aloitetta kasvisruuan lisäämisestä Hämeenlinnan kaupungin tarjoamissa ruuissa.

Osa vastustavista puheenvuoroista keskittyi kritisoimaan aloitteen koettua ideologisuutta, ikään kuin kasvisruoka olisi arvovalinta ja liharuoka ei. Tosiasiassa molempiin liittyy yhtä lailla arvovalintoja ja ideologiaa.

Mielestäni etenkin politiikassa on järjetöntä pyrkiä ideologiattomuuteen.

Politiikassa on pohjimmiltaan kyse valinnoista. Politiikka jakaa niukkoja resursseja parhaaksi katsomallaan tavalla, oli kyse sitten Suomen tai Hämeenlinnan rahoista tai vaikka erilaisten puheenvuorojen saamasta ilmatilasta julkisessa keskustelussa.

Valintaa ohjaa arvo tai ajatus jostain (toivon mukaan yhteisestä) hyvästä, jota kannattaa tavoitella enemmän kuin jotain muuta.

Politiikan tekemiseen tarvitaan sekä tietoa että arvoja. Arvot määrittävät päämäärän, tieto auttaa arvioimaan sopivimpia keinoja.

Oman ideologian kieltäminen kertoo siitä, että arvopohjaansa ei joko tunnista tai sitä pyrkii tietoisesti hämärtämään. Näistä kumpikaan ei johda ideologiasta neutraaliin yhteisten asioiden hoitamiseen. Sellaista ei ole olemassakaan.

Siksi mielekkäämpää kuin ideologiasta irti pyristeleminen on omien arvojen ja katsomusten tunnistaminen ja niistä käytävä avoin keskustelu. Voin suositella tätä aivan kaikille, politiikassa ja sen ulkopuolella.

Kirjoittaja Laura Lamberg on valtiotieteiden maisteri (politiikan tutkimus) ja Hämeenlinnan Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 14.4.2026