Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo on luovuttanut valtioneuvostolle vuosikertomuksensa, jonka teemana on oikeus turvalliseen vanhuuteen. Viesti on vakava. Monen iäkkään turvallisuuden tunne on heikentynyt, ja yhä useampi jää ilman tarvitsemaansa hoivaa, kun palvelujen saatavuus on heikentynyt.

Topo nostaa esiin hoitajien kuormituksen. Ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitus laskettiin viime vuonna 0,6, ja henkilöstö väheni 3 500 ammattilaisella. Kotihoidossa vain 30 prosenttia esihenkilöistä pitää henkilöstöä riittävänä, ja moni työntekijä uupuu liian tiukan työtahdin alla.

Huoli näkyy myös Kanta-Hämeessä, jossa ikäihmisten yksiköitä on asetettu tehostettuun valvontaan. Syinä ovat muun muassa puutteet lääke- ja saattohoidossa, asukkaiden avun saannissa sekä epäilyt väärinkäytöksistä.

Epäkohdista on voitava puhua avoimesti, eikä vähättely rakenna luottamusta. Samalla kokonaiskuvassa on säilytettävä todelliset mittasuhteet. Kuten Topo itsekin toteaa, suurella osalla iäkkäistä arki sujuu ilman turvallisuushuolia, ja myös täällä Kanta-Hämeessä moni on yhä tyytyväinen hoivaansa.

Suomalaisten pitkäikäisyys on hyvinvointivaltion merkittävä saavutus.

Valtakunnallisesti vain noin kuusi prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu ympärivuorokautisessa hoivassa, noin 13 prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa, noin neljä prosenttia on omaishoidon tuen piirissä ja alle prosentti asuu perhehoidossa. Moni saa apua ja huolenpitoa myös läheisiltään, eikä tätä epävirallista panosta pidä unohtaa.

Valtaosa eläkeikäisistä elää kotonaan ilman näitä palveluja.

Suomalaisten pitkäikäisyys on hyvinvointivaltion merkittävä saavutus. Iäkkäät auttavat läheisiään ja elävät aktiivista, omannäköistä elämää. He ovat myös vapaehtoistyön ja järjestökentän merkittävä tukipilari. Ikääntymisessä on kyse myös mahdollisuuksista, ei vain hoivan tarpeesta.

Jatkuva huolipuhe ei kuitenkaan ole vaaratonta. Se voi lisätä asukkaiden ja omaisten pelkoa siitä, saako apua silloin, kun sitä tarvitsee, ja kuormittaa tunnollisesti työtään tekeviä työntekijöitä.

Työskentelen geriatrina Oma Hämeen ikäihmisten kotihoidossa ja asumispalveluissa. Tiedän, miten raskasta arvokasta työtä on tehdä epäluottamuksen paineessa.

Virkajohdon on otettava kritiikki tosissaan ja puututtava epäkohtiin aidosti – ei vähätellen eikä kaunistellen. Vastuuta ei voi ulkoistaa: hyvinvointialueella on hoivan järjestäjänä viime käden vastuu asiakkaistaan myös ostopalveluissa.

Ratkaisevat keinot ovat kuitenkin eduskunnan käsissä. Riittävä henkilöstö ja toimiva valvonta edellyttävät hyvinvointialueille riittävää rahoitusta sekä hoivan laatua ja henkilöstömitoitusta turvaavaa lainsäädäntöä – ne ovat ennen kaikkea poliittisia valintoja.

Menetetty luottamus palautuu vain teoilla, jotka iäkäs ihminen näkee omassa arjessaan.

kirjoittaja Karri Vanttaja on geriatrian erikoislääkäri, aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen (vihr.)